Kerran eräs kapiainen lainasi minulle sotapsykologian kirjansa. Siinä kerrottiin eräästä sotilaskoulutuksen keskeisestä tavoitteesta. Kirjassa tuotiin esille se tosiasia, että jokaisen on vaikea tappaa ihmistä. Siinä kerrottiin siitä, kuinka sodan syttyessä tulee paljon miestappioita, koska sotilaat epäröivät aseenkäytössä. Näiden tappioiden välttämiseksi pyritään alentamaan koulutettavien tappamiskynnystä. Samalla kuitenkin koulutetaan sotilaat siihen, että he tappavat vain ja ainoastaan esimiehensä käskystä. Tämä tappamisen vaikeus todistaa, että kaikki ihmiset syvällä sydämessään tietävät, että myös sodassa tappaminen on väärin.
Suurin osa armeijan koulutuksesta liittyy tappamisvalmiuteen. Tekniset aseenkäsittelytaidot voidaan oppia paljon nykyistä palvelusaikaa lyhyemmässä ajassa. Sulkeisilla koulutetaan tottelemaan esimiehen käskyjä. Simputuksella karaistaan kestämään sodan paineita. Pojista yritetään tehdä nuoria vihaisia miehiä, jotka tehtävän saatuaan painavat liipaisimesta nopeammin kuin vihollinen. Usein sanotaan, että armeija tekee pojista miehiä. Osuvampaa olisi sanoa, että se tekee pojista tappajia.
Asevelvollisuus on oikealta nimeltään tappamisvelvollisuus. Kuka on asettanut tällaisen velvollisuuden? Ei ainakaan Jumala. Tappaminen ei voi olla kenenkään moraalinen velvollisuus, olkoon olosuhteet mitkä tahansa.
Tuskin kukaan hyväksyy sotaa mistä syystä tahansa. Aina sodalle etsitään jotain oikeaa ja hyväksyttävää perustetta. Se tehdään juuri siksi, koska ihmisen omatunto vastustaa tappamista. Tappamisvelvollisuus asetetaan siksi, koska yksilön omatunto halutaan alistaa yhteiskunnan yhteiselle omalletunnolle. Ne, jotka haluavat sotaa, painostavat muiden omaatuntoa mukautumaan siihen, että tässä tehdään oikein. Sama ilmiö tapahtuu siinä, kun väkijoukko alkaa ryöstellä kauppoja. Monet ihmiset helposti korvaavat omantuntonsa yhteisön omallatunnolla. He ajattelevat: "Kaikki muutkin tekevät näin. Eihän se voi olla väärin." Kaikkia vaaditaan ottamaan osaa sotaan, jotta aseesta kieltäytyvien esimerkki ei herättäisi muiden omaatuntoa.
Kaikissa sodissa molemmat osapuolet esittävät oman versionsa sodan oikeutuksesta. Kirkotkin hyväksyvät vain oikeutetut sodat. Tuon oikeutuksen todistamiseen liittyy usein valheita ja tahallisia provokaatioita, jotta saataisiin oikeutus sotaan. Näin tappajakoulutus ulottuu yhteiskunnan kaikkiin ihmisiin. Erilaisin todistein vastapuoli esitellään pahaksi, jotta sotilaat eivät epäröisi tappaa heitä. Elokuvat ja kirjat ovat valjastetut alentamaan ihmisten kynnystä tappaa. Niissä esitellään hyvikset ja pahikset. Esittelemällä puhtaasti pahoja ihmisiä luodaan valmiuksia hyväksyä pahojen tappaminen. Sitten tarvitaan vain poliittinen päätös siitä, mihin ihmisryhmään lyödään pahisten leima.
Sotaan ryhtyminen ja ihmisten tappaminen on niin vaikea asia ihmisten omilletunnoille, että Jumalakin on vedetty mukaan ihmisten sotiin. Lähes kaikissa sodissa molemmat osapuolet ovat uskoneet taistelleensa Jumalan puolella Paholaista vastaan. Siitähän kertoo myös virsi "Jumala ompi linnamme". Sitä luterilaiset lauloivat ensimmäisen kerran sotiessaan katolilaisia vastaan. Eivät ainoastaan muslimit ole luvanneet sodassa surmatuille pääsyä Paratiisiin, vaan sama lupaus on ollut myös monissa kristillisen kulttuurin sodissa.
Kun sotilaat ovat tappaneet ensimmäiset viholliset, he ovat saaneet tulikasteensa. Sodan jatkuessa heidän omatuntonsa kovettuu kovettumistaan. Jos he palaavat siviilielämään, heidän alttiutensa tappaa on suurempi kuin niiden, jotka eivät ole koskaan tappaneet ihmistä. He ovat tappamisen veteraaneja.
Kerran puhuin eräälle sodasta selvinneelle veteraanille, että hän voi saada Jumalalta anteeksi kaikki syntinsä, jos hän uskoo Jeesukseen. Hän katsoi minuun kyyneleet silmissä ja kysyi: "Voinko saada anteeksi myös kaiken sen tappamisen, minkä tein sodassa?" Vastasin, että kyllä voit, sillä Jeesus kärsi sinun rangaistuksesi. Emme olleet aiemmin puhuneet mitään siitä, onko oikein tappaa sodassa. Hänen omatuntonsa heräsi tässä asiassa ilman minun puheitani.
Jeesus voi puhdistaa tappajan sydämen ja tehdä "miehistä" Jumalan lapsia, jotka ovat kyvyttömiä pahaan. Hän on Rauhan Ruhtinas, joka tekee tyhjäksi armeijan antaman koulutuksen. Ei kukaan sotaveteraani voi saada rauhaa omalletunnolleen, jollei hän tunnusta tehneensä väärin siinä, kun hän tappoi sodassa. Jumala antoi Ainokaisen Poikansa syntiuhriksi meidän edestämme. Se on pyhä Uhri, jonka kautta voidaan saada anteeksi veriuhrit isänmaalle.
Monet papit ovat puheissaan rinnastaneet sotaveteraanien uhrin isänmaansa puolesta Jumalan antamaan Uhriin Golgatalla. He sanovat, että veteraanit uhrautuivat tulevien sukupolvien puolesta samaan tapaan kuin Jumala uhrasi Poikansa meidän puolestamme antaakseen meille iankaikkisen elämän. Rinnastamalla isänmaalle annetut veriuhrit Jumalan Uhriin Golgatalla papit ovat pilkanneet Jumalaa, sillä nämä uhrit eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Veteraanit vuodattivat toisten ihmisten verta maansa valtaherrojen pitämiseksi vallassa. Sen sijaan Jeesus antoi oman verensä vuodatettavaksi ottamalla päälleen meidän syyllisyytemme. Hänen viattoman verensä tähden voidaan saada synnit anteeksi. Jumalan viha kohdistui ristillä Jeesukseen, koska meidän syntimme olivat Hänen päällään. Golgatalla käytiin Jumalan sota syntiä vastaan, mutta ihmisten sodissa taistellaan vallasta hallita maata.
Jeesus on kutsunut omansa seuraamaan itseään, eli ennemmin antamaan henkensä kuin ottamaan sen muilta.
Lue lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti